Karppikoukkuja

Hiljalleen uutta eloa taas talven sidontakauteen uusien materiaalien muodossa. Uskomattoman vaikeaa on vuosi toisensa jälkeen motivoida itsensä sidontahommiin näin marraskuun synkissä sataisissa tunnelmissa, kun tulevaan kesään on vielä aikaa yli puoli vuotta.
Keväällä auringonvalon lisääntyessä tilanne sitten onkin yleensä, onneksi, toinen ja niitä rasiantäytteitä syntyy paljon paljon vaivattomammin.
No, nyt kuitenkin spigotit pyörimään hiljalleen uusien innovaatioiden parissa..

Kuten tunnettua on, väkäsettömien koukkujen saatavuus kalastustarvikkeistä on edelleen rajallista. Eikä tarjonta sen runsaampaa ole markettien ynnä muiden sekatavarakauppojen kalastusosastoillakaan. Onneksi netistä löytyy ratkaisu tähänkin ongelmaan jollakin tasolla.
Kuitenkin hyvin usein vastaan tulee tilanne, että sitä oikeaa koukkukokoa ei juuri nyt ole saatavilla ja mikäli haluaisi useampia koukkumalleja tilata samalla kertaa, ei tahdo samasta puulaakista kaikkia löytyä.
Joutuu siis tilaamaan useammasta osoitteesta.

Menneen vuoden aikana olen usein kuullut puhuttavan onkikoukkujen käytöstä perhokoukkuina. Etenkin kookkaampien kalojen ongintaan käytettävät ns. karppikoukut soveltuvat tiettyihin perhomalleihin hyvin. Mikä hienointa, näitä koukkuja saa myös väkäsettöminä versioina.



Eräästä englantilaisesta onkitarvikkeita myyvästä nettikaupasta löytyikin melko monipuolinen valikoima erilaisia väkäsettömiä koukkuja, joten tilausta vetämään ja odottamaan mitä postipekka tuo.
Nämä karppikoukut myydään usein 10 kappaleen pusseissa ja yhdelle pussille hintaa kertyy noin 1,5 euroa. Kappalehinta pöyrii siis samassa, mitä peruskoukkujen hinta 25 rasioissa ostettuna.
Viimein postilaatikkoon tipahti kirjeeseen pakattuna muutama pussillinen erityyppisiä koukkuja. Olin valinnut koukkukoot suurimmasta päästä (#10-#6), mutta eivät nämä kyllä perhokoukkujen kokoihin verrattuna ainakaan isompia olleet. Oikeastaan olisin odottanut hieman suurempia koukkuja.

Tiivistettynä voisi sanoa, että suurin osa koukkumalleista on käyttökelpoisia perhonsidontaan ja joukosta löytyi muutama helmikin. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin aivan hyvin luultavasti jatkossakin tulen pärjäämään niillä tutuilla perhokoukuilla, mikäli vain niiden saatavuus ja laatu pysyvät ennallaan.
Suurimmat näistä karppikoukuista vaikuttaisivat olevan todella tukevia ja kestävätkin rajuja tärppejä ja kovia vetoja ilman oikenemisen pelkoa.

Alla muutama hätäisesti sitaistu perho näille onkikoukuille sidottuna:

Musta liitsi: Koukkuna Drennan super specialist #6, pyrstö ja runko musta marabou, pyrstössä 4 helmiäisfläsää, kuula 3,3mm fl.oranssi messi


Oranssi liitsi:Koukkuna Drennan carp feeder #8, pyrstö ja runko hot oranssi marabou, kierteenä oranssi microfritz, kuula 3,3mm kulta messi


Pienempi musta liitsi: Koukkuna Korum specialist #8, pyrstö ja runko musta marabou, kuula 2,8mm fl.oranssi volsu


Pupa: Koukkuna Kamasan B911X #8, runko oliivinvihr duppinki, kierre kupari, thorax orava, sarvet helmiäisfläsä, kuula 3,3mm kulta volsu


Tequila Blobi: Koukkuna Korum specimen #8, pyrstö kulta fläsä, runko 1/2 sunburst ja 1/2 fl.oranssi turbotranslucent chenille

Maito ja nakki

"Joka vanhoja muistelee, sitä lekalla päähän", sanotaan. Siitä huolimatta otan riskin ja palaan ajassa vaivaiset 22 vuotta taaksepäin, siis vuoteen 1991.
Suomi putoaa puusta yhä syvemmälle laman suohon, Kimmo Kinnunen heittää Tokiossa kultaa, Nirvana julkaisee Nevermindin ja Metallica mustan. Ynnä muuta.

Henkilökohtaisen perhokalastusharrasteen parissa olen tuohon kesään tultaessa päässyt haparoivien ensiaskelten jälkeen tilaan, jossa siiman päässä vastaan haroo toisinaan myös pohjan tai puunoksien sijasta ihka elävä kosken villi asukki.
Kesä on kuivakka ja monet sen tummuvista illoista vietetään Perhonjoen rannoilla. Enimmäkseen Pirttikosken maisemissa.
Kalapäiväkirjan kirjautuu kala jos toinenkin, sekä tiedot ottiperhoista ja -paikoista. Tuon kirjan mukaan kesän saldo on lopulta nelisenkymmentä Perhonjoen taimenta ja muutama harjus. Enimmäkseen tuppaavat olemaan alamittaisia, mutta mahtuu tuohon joukkoon myös mittakaloja. Suurimmat lähentelevät tavoitteena olleen kahden kilon rajaa jääden kuitenkin hieman sen alle.

Seuraavassa on esiteltynä muutama tuon kesän onginnan kannalta oleellinen perhomalli: Näitä tuli silloin uitettua ja nämä myös siihen aikaan kaloille kelpasivat. Kohtuullisesti ainakin. Saattavat kelvata edelleen.

Antron pupa

Päiväkirjamerkintöjen mukaan kesän tehokkain perho. Veli Autin originelli suoravartiseen koukkuun sidottu oliivi pupa toimi oikeastaan käsittämättömän hyvin, kun huomioidaan olemattomat vesiperhostiheydet verrattuna kirkkaampiin ja vähemmän happamiin vesiin.

Resepti:
Koukku: Nro 10 uppokoukku. Esimerkiksi Knapek W
Painotus: Lyijankaa hieman kookun etuosalle.
Huntu ja takarunko: Oliivi antron blend.
Jalat: Muutama siikanen peltopyytä molemmille sivuille.
Eturunko/thorax: Musta marabou kierrettynä.
Pää: Musta sidontalanka.
Huntu kiinnitetään ensin taakse. Rungon dubbaamisen jälkeen huntu harjataan rungon yli eteenpäin mahdollisimman tasaisesti joka puolelle perhoa ja kiinnitetään. Sidotaan jalat sivuille ja lopuksi kierretään thorax marabousta.

Yellow&Black

Varsin omaperäisesti nimetty oma streamerimalli. Musta-kelta -yhdistelmä toimi silloin ja on toiminut myöhemminkin.

Resepti:
Koukku: Nro 2-4 streamerkoukku, esim. Knapek S
Painotus: Lyijylankaa hieman koukun etuosalle.
Kierre: Ovaali kulta.
Runko: Keltainen `Lureflash Body Wrap´. Ei taida saada nykyään mistään. Kuvan perhossa on käytetty kullankeltaista Salmo Supreme -duppinkia, joka on näyttää vedessä melko samankaltaiselta.
Siipi: Helmiäis-flashabou (esim. Hedron) muutama suikale. Päällä musta kissanhäntä. Sivuilla musta kukko.
Pää: Musta antron puppelityyliin sidottuna.

Fläsä

Tuolloin ei vielä ollut tieto uuden mullistavan tehoperhon - supertinselin kalastavuudesta kirinyt näille lakeuksille saakka. Jonkinlaista tinselin esiastetta on tässäkin havaittavissa. Helmiäisfläsä oli kohtuullisen uusi tulokas sidontamateriaaleissa ja osoitti toimivuutensa salakkaa ja särkeä jäljittelevissä perhoissa.
Resepti: Koukku: nro 6 streamerkoukku.
Runko: Helmiäis flashabou.
Kurkku: Fluoripunainen dubbinki.
Siipi: Helmiäis flashabou, hopea flashabou ja Oliivi pearly (eli sellainen "kierretty" fläsä). Kutakin muutama suikale.
Pää: Musta antron puppelityyliin sidottuna.

"Perhonjoen pupa"

Tähän luomukseen on yhdistelty GRHE:tä, Pheasent tailia ja ruskeaa pupaa. Toimi hyvin loppukesän perhona. En tiedä miksi...
Resepti:
Koukku: nro 12 nymfikoukku.
Kierre: Musta sidontalanka kaksinkerroin.
Takarunko: Luonnonvärinen orava.
Siipiaihio ja sarvet: Kultafasaanin pyrstö.
Thorax: Musta kani.


Paljon on Perhonjoessa vettä virrannut tuon kesän jälkeen. Kaikki tuonaikaiset ottipaikat ovat historiaa Pirttikosken voimalaitoksen (t)ehostuksen nimissä tehdyn ruoppauksen, sekä vuosituhannen vaihteessa Perhonjoella toimitetun uittosäännön kumoamisen, eli koskien kunnostuksen jäljiltä.
Nykyään monttuja ja kivenhuopeita on koskissa moninkertainen määrä perattuihin koskiin verrattuna. Ehkäpä tästäkin johtuen tuolloin kaloja oli helpompi tavoittaa, koska niitä hyviä olinpaikkoja oli niin vähän ja kun ne joskus sattui löytämään, oli niissä hyvin usein myös jotain elävää paikalla.
Nyt, kun kalalle suotuisia kivenhuopeita ja rajavirtoja on jokaiselle taimenelle vaikka kuinka monta valittavanaan, on kalojen paikantaminen ja niiden parhaimpien asentopaikkojen löytäminen paljon haastavampaa.

Tämä juttu ei varsinaisesti liity millään tavoin seuran toimintaan, koska seura on perustettu vasta 8 vuotta kesän 1991 jälkeen.
Kuitenkin, noista yhdeksänkymmentäluvun alun kesistä pikkuhiljaa perhokalastusharrastus alkoi keräämään yhä suurenevaa joukkoa lajista kiinnostuneita koskiemme rannoille ja niinpä vuosituhannen lopulla oli kohtalona vääjäämättä toiminnan saattaminen seuramuotoon myös näissä maisemissa ja näiden vesien äärellä.

Kevättä rinnassa ja odotusta

Koeheitossa Flextec, ja oli minulle positiivinen yllätys. Lumihangella vitosen pintasiima kela tyhjäksi.

Vähän hankintojakin on tullut tehtyä, (bigfish). Wyshwoodin boatman gamebag laukku mihin olen erittäin tyytyväinen. Laukku on suunniteltu kisakalastajan näkökulmasta. Vielä kun pääsee tositilanteessa kokeilemaan.

Wyshwood competition ajoankkuri kaikilla lisukkeilla, näyttää ainakin hyvältä ja toivottavasti oppii käyttämään.

Tämä haavipussi jäi myös käteen, kumipäällysteinen ja oikean kokoinen. Haavi on ehkä enemmän suuniteltu onkijoille mutta se ei haittaa. Varsia ei löytynyt oikeanmittaisia että niitä pitää sitten tuunata yksi jokikalastukseen ja yksi venekalastukseen, helppo vaihtaa kun on kierteillä. Hyvätpuolet näen tässä että koukut ei tartu ja kalanhaju on helpompi pestä pois jos niitä sattuisi saamaan.

Tässä sitten vähän tuloksia sidontailloista.......

...... ja enemmän (Mikan ottiperho)....

..... ja jigi redtag.

Kun kävin katsomassa Wyshwoodin tavaroita niin heräs mielenkiinto karppikoukkuun, tämähän voisi käyttää myös perhosidonnassa. Vahvalankanen ja suhtkoht isokitainen, terävä kuin mikä. Onkipuolella on paljon mielenkiintoista tavaraa mitä pystyy käyttämään myös perhokalastuksessa.

 

Tässä sitten koesidos ja täytyy myöntää että se miellyttää silmää.

 

Piti vielä käydä huoltamassa ukkovarpaan että pystyy taas kahlaamaan hullunlailla.

Toivottavasti toimenpide auttaa liikkumista ja kipu lakkaa.

Destination: Unknown

Perhonjokilaakson Perhokalastajat ry järjestää perhokalastuksen sm-karsintakilpailut Perhonjoella lauantaina 1.6.2013
Kilpailu tullaan viemään läpi viime vuoden aikataulun mukaan. Kisakeskuksena toimii Salonkylän koulu.
Kisasivuille (www.kase.fi/kaustisenkalastuskunta/powerbaitforever.htm) tulee päivitystä heti, kun se teknisesti on mahdollista.
Hakuaika kesän karsintoihin päättyy 28.2.2013. Lisätietoja löytyy Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön nettisivuilta.

Alla olevassa kuvassa pönöttää uudet, kevyet ja paremmin roudattavat poolimerkit. Vanhoilla poolimerkeillä lämmitetään tupaa tammikuun pakkasissa vähintään pari päivää...

Sidontailta Savulahna-Academyllä sunnuntaina 17.02.2012 klo16:00
 

Terv. Kajtsu

Mustaa valkoisella

Luomisen tuska jatkuu...
Perhorasioitani siistiessäni tein huomion, että aika synkkää näyttää rasioiden sisältö olevan enimmäkseen. Että ei värillä niin väriä, kunhan se on musta.
Tästä havainnostani innostuneena sitaisin muutaman tummanpuhuvan suosikkipörhön ja räpsäsin niistä vielä huonot kuvat koko kansan ihmeteltäväksi. Kuvat ovat epätarkkoja, suttuisia ja tärähtäneitä, mutta niin on kuvaajakin. Asiaan:

Liitsi

Kun savulohta närästää tai suu pysyy jostain ulkoisesta stressaajasta johtuen supussa, on aika vaihtaa sen oranssikuulaisen liitsin tilalle - tai sen kaveriksi - tämä synkempi hörhö ja kylläpä taas nakertaa! Materiaalit: Musta motaska (=marabou), musta kukko ja kuula päähän. That's it!

Järviliitsi

Liitsi, tai mikälie dognobleri... vai miksi ne näitä kutsuvat? Pysyy pakastin pulleana ja naapurin koirille riittää kalasoppaa koko talveksi, kun näitä hinaa kesän killelammikoilla.

Punaperä

Legendaarinen Halsuanjoen tehoperho. Ehdottomasti Pitkäkosken paras perho - mikäli et käytä muita perhoja.

Järvinymfi

Todellinen aution saaren perho, jos saari sijaitsee järvessä, missä on kohtuullinen harjuskanta. Ja resepti edelleen samaa "kohtuullisen" yksinkertaista tasoa: Mustaa motaskaa ja kukkoa, helmiäisfläsäkierteellä.

Siikanymfi

On testattu ja toimii. Todisteena jaksovoitto (joka tuskin toistuu seuraavan kymmenen vuoden aikana) sm-finaalissa 2012.

Pomon poika II

Paikallisen lohenkalastuskeskuksen eli Mosalan laattojen seutuvilla nimeä kerännyt ja mainetta niittänyt Pomon poika - perho on saanut seuraajan. Esikuvana toimi kissan leluksi sidottu turjake, joka näytti niin elävältä olohuoneen lattialla "uidessaan" (siis se lelu, ei kissa) että jouduin tekemään kirjavien lohien pään menoksi samantyylisen, ihan oikean perhon. Ei siis ole vielä testattu, mutta toimii se. Pakkohan sen on toimia.

Tässäpä siis tämänkertainen otos saastetta nettiin ja haukut otetaan vastaan iloisin mielin.

Sidontakauden alun tuskaa

Postipekan kiikuttaessa pari pakettia erinäisiä sidontatarvikkeita oli viimein kutakuinkin pakko aloittaa taas tämä puolen vuoden sidontakausi. Että olisi sitten keväällä rasioissa jotain puskiin ja pohjaan jätettävää...
Vaan eipä tuo vaan jostakin ihmeen syystä oikein luontevasti lähde sidontakone pyörimään. Jännä juttu. Onneksi mitä pidemmälle kevät etenee, sitä helpommalta homma alkaa yleensä tuntumaan. Toivottavasti tälläkin kertaa. Ohessa muutama räkäinen räpsy vielä räkäisimmistä sutturoista. Varsinaisia evoluutioperhosia taas.

Ekajakson erikoinen: Tuollainen fläsäpommi tuli sitten ensimmäisenä. Pyrstö ja siipi flashabou accenttia, runko icedubbia ja kuula päähän. Tämä joko toimii killekisoissa eka jaksolla, tai - ei todennäköisesti - missään. Pitää tehdä myös pari kevyempää järvikäyttöön.

Liitsi. Tässäpä tämä perusliitsi jokikäyttöön hieman päivitettynä versiona. Painotukseksi riittää aivan hyvin 3 millin messinkikuula.

Sitten siirrytään nymfiosastolle: GRHE (Grand Rusted Head Emergent) se siinä ja taas joku ihme värikokeilu luomisen tuskissa. Ja sitten viimeistään kesäkuussa palataan kuitenkin siihen kultakuulaiseen perusversioon.

Tämä vatkain kelpaa kaikille kaloille aina salakasta savuloheen. Usko pois!

Sitten lopuksi jotain hitusen luonnollisempaa väriyhdistelmää jigikoukulle tavoitteena fluoriväläyksiin kyllästyneet koskien villit asukit.

Näillä opeilla siirrytään sitten tekemään mustia liitsejä rasiallinen ja sen jälkeen taas lisää niitä evoluutioperhosia, joista suurinta osaa ei juurikaan tule lopulta edes tosissaan testailtua.