Nämä perhokalastajan pelkkänä riesana perukkeen jatkona useimmiten pyristelevät pikkusintit valitettavasti kuitenkin ovat ihka oikeita eläviä kaloja, ja tietenkin luomu-sellaisia. Oppineet ruokailemaan tarjolla olevaa sapuskaa, eivät höynähdä kovinkaan usein siihen isoon ja fluorivärjättyyn liitsinturjakkeeseen, vaan mieluummin valitsevat sen pienen hentoisen, evästä muistuttavan sidoksen, jota oiva onkimies tarkoilla heitoilla rajavirtaan tarjoaa.
Mitä hienointa niskavirtaa tavoittaa kissankala jos toinenkin
Kannattaa tutustua näiden väheksyttyjen eliöiden sielunelämään ja opetella perhokalastuksen perusteita siellä kotijoella niiden kotisärkien parissa.
Ah, no tietenkin onnnekkaimpien kotijoessa ui vain lohikalaa ja tottavie parvissa, mutta meille rehevien vesien äärellä asuville kirkkaat kyljet ja punaiset silmät ovat arkipäivää.
Silti samat lainalaisuudet pätevät jalokalojen pyynnissä. Usko pois, todettu on.
Tästäkin poterosta on noussut monenlaista kalaa: Särkiä, Ahvenia, Harjuksia, Säynäviä ja Salakoita
Vähempiarvoisten kalojen kanssa puljatessa tulee joskus vääjäämättä vastaan myös tilanne, että sitä saalista nousee ja nyt sitten voikin hyvällä omallatunnolla ottaa saaliskalansa ylös ja jopa syöttää...eh, kissalle!
Särkikaloille on useimmiten tapana tarjota perho vapaasti virran mukana ajelehtien, höyhenenkevyenä pintakalvossa, ajankohtaisia päivänkorentoja jäljitellen. Seuraavassa esittelen muutaman ottavaksi todetun perhomallin. Ennenkaikkea tulee pyrkiä täsmälliseen sidontareseptin mukaiseen materiaalien käyttöön, sillä mikään muu ei varmasti kelpaa.
Lanttu
Resepti: koukuksi #12 jigi, pyrstöön peltopyytä, kierteenä voi käyttää vaikkapa kuparia. Runko tehdään jänöstä, kevyt häkilä tummasta cdc:stä ja pääksi fluoripunaista globritea. Kuula kupariin viittaava.
Juoksukenkä (rakovalkea)
Resepti: koukuksi #12 jigi, pyrstöön mustaa kukkoa, kierteen virkaa toimittaa helmiäisfläsäsuikale. Runkoon jotain mustaa duppinkia ja thoraxiin keltaista microfritziä. Pääksi fluorikeltainen sidontalanka tahi muu naru. Kuula kultainen.
Pohjoismaalaisen kilpaperhokalastustekniikan nousu ja tuho
Koukkuna tässä taitaa ollakin tiemcon SPBL-larvakoukku kokoa 12. Sidontalanka fluoripunainen, pyrstöön oranssia fläsää, kierteenä ohut pinkki wire. Koukulle lyijyä paksusti ja päälle heitetään suikale pinkistä ilmapallosta. Kuula on luultavasti metallic red.
Puolalaisen fasaanin pyrstö
Resepti: koukuksi #12 jigi, Pyrstönä näyttäis olevan peltopyytä. Sen eteen hela fluoripunaisesta globritestä, kierteeksi kulta wire ja runko tehdään fasaaninpyrstöstä kiertämällä. Siikasten kärjet käännetään jaloiksi ja päätetään perho kultaisen kuulan juureen.
Kuten tarkkaavainen lukija havaitsee, ovat perhojen reseptit millintarkkoja kuvauksineen eri sidontavaiheista. Tai sitten eivät ole. Tarkoituksellista eli ei, mutta kertonee siitä tosiasiasta, että särkikaloille tuppaa kelpaamaan yleensä perho jos toinenkin. Malleilla ja tarkoilla resepteillä ei tunnu olevan niin väliä. Pääsääntöisesti paras perho on se kulloinkin siiman päässä roikkuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti