torstai 20. maaliskuuta 2014
maanantai 27. tammikuuta 2014
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Kutsu syyskokoukseen!
Seuran syyskokous pidetään 29.12. klo 19, Kokkolassa Heinolankaaren ABC-huoltoasemalla. Kaikki seuran jäsenet ovat tervettulleita! Käsiteltävät asiat on laitettu jäsenille sähköpostilla. Mikäli et listaa ole saanut, laita postia minulle pauli.salmela(miukumauku)anvianee.fi
Terveisin Pauli Salmela
Terveisin Pauli Salmela
perjantai 15. marraskuuta 2013
Kalojen alamitat nousevat
Kalojen alamitat nousevat, saimaannieriä rauhoitetaan kokonaan
Tiedote.
Julkaistu: 14.11.2013 klo 13:30
Julkaisija: Maa- ja metsätalousministeriö
Neljän lohikalan alamitat nousevat ja nieriä rauhoitetaan Vuoksen vesistöalueella kokonaan vuoden 2014 alusta lähtien. Valtioneuvosto hyväksyi tänään asiaa koskevan kalastusasetuksen muutoksen.
Luonnonvesistä pyydettyjen kalojen uudet alamitat 1.1.2014 lähtien ovat meritaimenella ja järvilohella 60 senttimetriä. Järvitaimenen uusi alamitta leveysasteen 67º00'N eteläpuolisissa vesissä on 60 senttimetriä ja pohjoispuolisissa vesissä 50 senttimetriä.
Harjuksen alamitta nousee leveysasteen 67º00'N eteläpuolisissa vesissä 35 senttimetriin, pohjoispuolisissa vesissä alamitta säilyy ennallaan 30 senttimetrissä. Vuoksen vesistöalueen nieriä eli saimaannieriä rauhoitetaan täydellisesti, eli sen pyynti ja saaliiksi ottaminen on kokonaan kiellettyä.
(Huom: 67. leveyspiiri kulkee suunnilleen Kittilä-Savukoski -linjalla)
Alamitta- ja rauhoitussäännösten tarkoituksena on turvata luonnonvaraisina esiintyvien kalalajien säilyminen. Vuoden 2014 alusta voimaan tulevien uusien säännösten tavoitteena on tehostaa meritaimenen, järvilohen, järvitaimenen, harjuksen ja saimaannieriän suojelua sekä edistää näiden kantojen elpymistä ja kestävän kalastuksen toteutumista.
Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
Jouni Tammi, kalatalousylitarkastaja, p. 0295 162 313
etunimi.sukunimi@mmm.fi
Tiedote.
Julkaistu: 14.11.2013 klo 13:30
Julkaisija: Maa- ja metsätalousministeriö
Neljän lohikalan alamitat nousevat ja nieriä rauhoitetaan Vuoksen vesistöalueella kokonaan vuoden 2014 alusta lähtien. Valtioneuvosto hyväksyi tänään asiaa koskevan kalastusasetuksen muutoksen.
Luonnonvesistä pyydettyjen kalojen uudet alamitat 1.1.2014 lähtien ovat meritaimenella ja järvilohella 60 senttimetriä. Järvitaimenen uusi alamitta leveysasteen 67º00'N eteläpuolisissa vesissä on 60 senttimetriä ja pohjoispuolisissa vesissä 50 senttimetriä.
Harjuksen alamitta nousee leveysasteen 67º00'N eteläpuolisissa vesissä 35 senttimetriin, pohjoispuolisissa vesissä alamitta säilyy ennallaan 30 senttimetrissä. Vuoksen vesistöalueen nieriä eli saimaannieriä rauhoitetaan täydellisesti, eli sen pyynti ja saaliiksi ottaminen on kokonaan kiellettyä.
(Huom: 67. leveyspiiri kulkee suunnilleen Kittilä-Savukoski -linjalla)
Alamitta- ja rauhoitussäännösten tarkoituksena on turvata luonnonvaraisina esiintyvien kalalajien säilyminen. Vuoden 2014 alusta voimaan tulevien uusien säännösten tavoitteena on tehostaa meritaimenen, järvilohen, järvitaimenen, harjuksen ja saimaannieriän suojelua sekä edistää näiden kantojen elpymistä ja kestävän kalastuksen toteutumista.
Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
Jouni Tammi, kalatalousylitarkastaja, p. 0295 162 313
etunimi.sukunimi@mmm.fi
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Les Gardons
Särkikalat, nuo vesiemme pienet samurait: Jokaikisen vähäisenkin lirun ja plutakon täyttäneet taloussiiat. Urheiluonkijoiden syyttä suotta väheksymät turjakkeet.
Nämä perhokalastajan pelkkänä riesana perukkeen jatkona useimmiten pyristelevät pikkusintit valitettavasti kuitenkin ovat ihka oikeita eläviä kaloja, ja tietenkin luomu-sellaisia. Oppineet ruokailemaan tarjolla olevaa sapuskaa, eivät höynähdä kovinkaan usein siihen isoon ja fluorivärjättyyn liitsinturjakkeeseen, vaan mieluummin valitsevat sen pienen hentoisen, evästä muistuttavan sidoksen, jota oiva onkimies tarkoilla heitoilla rajavirtaan tarjoaa.
Mitä hienointa niskavirtaa tavoittaa kissankala jos toinenkin
Kannattaa tutustua näiden väheksyttyjen eliöiden sielunelämään ja opetella perhokalastuksen perusteita siellä kotijoella niiden kotisärkien parissa.
Ah, no tietenkin onnnekkaimpien kotijoessa ui vain lohikalaa ja tottavie parvissa, mutta meille rehevien vesien äärellä asuville kirkkaat kyljet ja punaiset silmät ovat arkipäivää.
Silti samat lainalaisuudet pätevät jalokalojen pyynnissä. Usko pois, todettu on.
Tästäkin poterosta on noussut monenlaista kalaa: Särkiä, Ahvenia, Harjuksia, Säynäviä ja Salakoita
Vähempiarvoisten kalojen kanssa puljatessa tulee joskus vääjäämättä vastaan myös tilanne, että sitä saalista nousee ja nyt sitten voikin hyvällä omallatunnolla ottaa saaliskalansa ylös ja jopa syöttää...eh, kissalle!
Särkikaloille on useimmiten tapana tarjota perho vapaasti virran mukana ajelehtien, höyhenenkevyenä pintakalvossa, ajankohtaisia päivänkorentoja jäljitellen. Seuraavassa esittelen muutaman ottavaksi todetun perhomallin. Ennenkaikkea tulee pyrkiä täsmälliseen sidontareseptin mukaiseen materiaalien käyttöön, sillä mikään muu ei varmasti kelpaa.
Lanttu
Resepti: koukuksi #12 jigi, pyrstöön peltopyytä, kierteenä voi käyttää vaikkapa kuparia. Runko tehdään jänöstä, kevyt häkilä tummasta cdc:stä ja pääksi fluoripunaista globritea. Kuula kupariin viittaava.
Juoksukenkä (rakovalkea)
Resepti: koukuksi #12 jigi, pyrstöön mustaa kukkoa, kierteen virkaa toimittaa helmiäisfläsäsuikale. Runkoon jotain mustaa duppinkia ja thoraxiin keltaista microfritziä. Pääksi fluorikeltainen sidontalanka tahi muu naru. Kuula kultainen.
Pohjoismaalaisen kilpaperhokalastustekniikan nousu ja tuho
Koukkuna tässä taitaa ollakin tiemcon SPBL-larvakoukku kokoa 12. Sidontalanka fluoripunainen, pyrstöön oranssia fläsää, kierteenä ohut pinkki wire. Koukulle lyijyä paksusti ja päälle heitetään suikale pinkistä ilmapallosta. Kuula on luultavasti metallic red.
Puolalaisen fasaanin pyrstö
Resepti: koukuksi #12 jigi, Pyrstönä näyttäis olevan peltopyytä. Sen eteen hela fluoripunaisesta globritestä, kierteeksi kulta wire ja runko tehdään fasaaninpyrstöstä kiertämällä. Siikasten kärjet käännetään jaloiksi ja päätetään perho kultaisen kuulan juureen.
Kuten tarkkaavainen lukija havaitsee, ovat perhojen reseptit millintarkkoja kuvauksineen eri sidontavaiheista. Tai sitten eivät ole. Tarkoituksellista eli ei, mutta kertonee siitä tosiasiasta, että särkikaloille tuppaa kelpaamaan yleensä perho jos toinenkin. Malleilla ja tarkoilla resepteillä ei tunnu olevan niin väliä. Pääsääntöisesti paras perho on se kulloinkin siiman päässä roikkuva.
Nämä perhokalastajan pelkkänä riesana perukkeen jatkona useimmiten pyristelevät pikkusintit valitettavasti kuitenkin ovat ihka oikeita eläviä kaloja, ja tietenkin luomu-sellaisia. Oppineet ruokailemaan tarjolla olevaa sapuskaa, eivät höynähdä kovinkaan usein siihen isoon ja fluorivärjättyyn liitsinturjakkeeseen, vaan mieluummin valitsevat sen pienen hentoisen, evästä muistuttavan sidoksen, jota oiva onkimies tarkoilla heitoilla rajavirtaan tarjoaa.
Mitä hienointa niskavirtaa tavoittaa kissankala jos toinenkin
Kannattaa tutustua näiden väheksyttyjen eliöiden sielunelämään ja opetella perhokalastuksen perusteita siellä kotijoella niiden kotisärkien parissa.
Ah, no tietenkin onnnekkaimpien kotijoessa ui vain lohikalaa ja tottavie parvissa, mutta meille rehevien vesien äärellä asuville kirkkaat kyljet ja punaiset silmät ovat arkipäivää.
Silti samat lainalaisuudet pätevät jalokalojen pyynnissä. Usko pois, todettu on.
Tästäkin poterosta on noussut monenlaista kalaa: Särkiä, Ahvenia, Harjuksia, Säynäviä ja Salakoita
Vähempiarvoisten kalojen kanssa puljatessa tulee joskus vääjäämättä vastaan myös tilanne, että sitä saalista nousee ja nyt sitten voikin hyvällä omallatunnolla ottaa saaliskalansa ylös ja jopa syöttää...eh, kissalle!
Särkikaloille on useimmiten tapana tarjota perho vapaasti virran mukana ajelehtien, höyhenenkevyenä pintakalvossa, ajankohtaisia päivänkorentoja jäljitellen. Seuraavassa esittelen muutaman ottavaksi todetun perhomallin. Ennenkaikkea tulee pyrkiä täsmälliseen sidontareseptin mukaiseen materiaalien käyttöön, sillä mikään muu ei varmasti kelpaa.
Lanttu
Resepti: koukuksi #12 jigi, pyrstöön peltopyytä, kierteenä voi käyttää vaikkapa kuparia. Runko tehdään jänöstä, kevyt häkilä tummasta cdc:stä ja pääksi fluoripunaista globritea. Kuula kupariin viittaava.
Juoksukenkä (rakovalkea)
Resepti: koukuksi #12 jigi, pyrstöön mustaa kukkoa, kierteen virkaa toimittaa helmiäisfläsäsuikale. Runkoon jotain mustaa duppinkia ja thoraxiin keltaista microfritziä. Pääksi fluorikeltainen sidontalanka tahi muu naru. Kuula kultainen.
Pohjoismaalaisen kilpaperhokalastustekniikan nousu ja tuho
Koukkuna tässä taitaa ollakin tiemcon SPBL-larvakoukku kokoa 12. Sidontalanka fluoripunainen, pyrstöön oranssia fläsää, kierteenä ohut pinkki wire. Koukulle lyijyä paksusti ja päälle heitetään suikale pinkistä ilmapallosta. Kuula on luultavasti metallic red.
Puolalaisen fasaanin pyrstö
Resepti: koukuksi #12 jigi, Pyrstönä näyttäis olevan peltopyytä. Sen eteen hela fluoripunaisesta globritestä, kierteeksi kulta wire ja runko tehdään fasaaninpyrstöstä kiertämällä. Siikasten kärjet käännetään jaloiksi ja päätetään perho kultaisen kuulan juureen.
Kuten tarkkaavainen lukija havaitsee, ovat perhojen reseptit millintarkkoja kuvauksineen eri sidontavaiheista. Tai sitten eivät ole. Tarkoituksellista eli ei, mutta kertonee siitä tosiasiasta, että särkikaloille tuppaa kelpaamaan yleensä perho jos toinenkin. Malleilla ja tarkoilla resepteillä ei tunnu olevan niin väliä. Pääsääntöisesti paras perho on se kulloinkin siiman päässä roikkuva.
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Karppikoukkuja
Hiljalleen uutta eloa taas talven sidontakauteen uusien materiaalien muodossa. Uskomattoman vaikeaa on vuosi toisensa jälkeen motivoida itsensä sidontahommiin näin marraskuun synkissä sataisissa tunnelmissa, kun tulevaan kesään on vielä aikaa yli puoli vuotta.
Keväällä auringonvalon lisääntyessä tilanne sitten onkin yleensä, onneksi, toinen ja niitä rasiantäytteitä syntyy paljon paljon vaivattomammin.
No, nyt kuitenkin spigotit pyörimään hiljalleen uusien innovaatioiden parissa..
Kuten tunnettua on, väkäsettömien koukkujen saatavuus kalastustarvikkeistä on edelleen rajallista. Eikä tarjonta sen runsaampaa ole markettien ynnä muiden sekatavarakauppojen kalastusosastoillakaan. Onneksi netistä löytyy ratkaisu tähänkin ongelmaan jollakin tasolla.
Kuitenkin hyvin usein vastaan tulee tilanne, että sitä oikeaa koukkukokoa ei juuri nyt ole saatavilla ja mikäli haluaisi useampia koukkumalleja tilata samalla kertaa, ei tahdo samasta puulaakista kaikkia löytyä.
Joutuu siis tilaamaan useammasta osoitteesta.
Menneen vuoden aikana olen usein kuullut puhuttavan onkikoukkujen käytöstä perhokoukkuina. Etenkin kookkaampien kalojen ongintaan käytettävät ns. karppikoukut soveltuvat tiettyihin perhomalleihin hyvin. Mikä hienointa, näitä koukkuja saa myös väkäsettöminä versioina.
Eräästä englantilaisesta onkitarvikkeita myyvästä nettikaupasta löytyikin melko monipuolinen valikoima erilaisia väkäsettömiä koukkuja, joten tilausta vetämään ja odottamaan mitä postipekka tuo.
Nämä karppikoukut myydään usein 10 kappaleen pusseissa ja yhdelle pussille hintaa kertyy noin 1,5 euroa. Kappalehinta pöyrii siis samassa, mitä peruskoukkujen hinta 25 rasioissa ostettuna.
Viimein postilaatikkoon tipahti kirjeeseen pakattuna muutama pussillinen erityyppisiä koukkuja. Olin valinnut koukkukoot suurimmasta päästä (#10-#6), mutta eivät nämä kyllä perhokoukkujen kokoihin verrattuna ainakaan isompia olleet. Oikeastaan olisin odottanut hieman suurempia koukkuja.
Tiivistettynä voisi sanoa, että suurin osa koukkumalleista on käyttökelpoisia perhonsidontaan ja joukosta löytyi muutama helmikin. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin aivan hyvin luultavasti jatkossakin tulen pärjäämään niillä tutuilla perhokoukuilla, mikäli vain niiden saatavuus ja laatu pysyvät ennallaan.
Suurimmat näistä karppikoukuista vaikuttaisivat olevan todella tukevia ja kestävätkin rajuja tärppejä ja kovia vetoja ilman oikenemisen pelkoa.
Alla muutama hätäisesti sitaistu perho näille onkikoukuille sidottuna:
Musta liitsi: Koukkuna Drennan super specialist #6, pyrstö ja runko musta marabou, pyrstössä 4 helmiäisfläsää, kuula 3,3mm fl.oranssi messi
Oranssi liitsi:Koukkuna Drennan carp feeder #8, pyrstö ja runko hot oranssi marabou, kierteenä oranssi microfritz, kuula 3,3mm kulta messi
Pienempi musta liitsi: Koukkuna Korum specialist #8, pyrstö ja runko musta marabou, kuula 2,8mm fl.oranssi volsu
Pupa: Koukkuna Kamasan B911X #8, runko oliivinvihr duppinki, kierre kupari, thorax orava, sarvet helmiäisfläsä, kuula 3,3mm kulta volsu
Tequila Blobi: Koukkuna Korum specimen #8, pyrstö kulta fläsä, runko 1/2 sunburst ja 1/2 fl.oranssi turbotranslucent chenille
Keväällä auringonvalon lisääntyessä tilanne sitten onkin yleensä, onneksi, toinen ja niitä rasiantäytteitä syntyy paljon paljon vaivattomammin.
No, nyt kuitenkin spigotit pyörimään hiljalleen uusien innovaatioiden parissa..
Kuten tunnettua on, väkäsettömien koukkujen saatavuus kalastustarvikkeistä on edelleen rajallista. Eikä tarjonta sen runsaampaa ole markettien ynnä muiden sekatavarakauppojen kalastusosastoillakaan. Onneksi netistä löytyy ratkaisu tähänkin ongelmaan jollakin tasolla.
Kuitenkin hyvin usein vastaan tulee tilanne, että sitä oikeaa koukkukokoa ei juuri nyt ole saatavilla ja mikäli haluaisi useampia koukkumalleja tilata samalla kertaa, ei tahdo samasta puulaakista kaikkia löytyä.
Joutuu siis tilaamaan useammasta osoitteesta.
Menneen vuoden aikana olen usein kuullut puhuttavan onkikoukkujen käytöstä perhokoukkuina. Etenkin kookkaampien kalojen ongintaan käytettävät ns. karppikoukut soveltuvat tiettyihin perhomalleihin hyvin. Mikä hienointa, näitä koukkuja saa myös väkäsettöminä versioina.
Eräästä englantilaisesta onkitarvikkeita myyvästä nettikaupasta löytyikin melko monipuolinen valikoima erilaisia väkäsettömiä koukkuja, joten tilausta vetämään ja odottamaan mitä postipekka tuo.
Nämä karppikoukut myydään usein 10 kappaleen pusseissa ja yhdelle pussille hintaa kertyy noin 1,5 euroa. Kappalehinta pöyrii siis samassa, mitä peruskoukkujen hinta 25 rasioissa ostettuna.
Viimein postilaatikkoon tipahti kirjeeseen pakattuna muutama pussillinen erityyppisiä koukkuja. Olin valinnut koukkukoot suurimmasta päästä (#10-#6), mutta eivät nämä kyllä perhokoukkujen kokoihin verrattuna ainakaan isompia olleet. Oikeastaan olisin odottanut hieman suurempia koukkuja.
Tiivistettynä voisi sanoa, että suurin osa koukkumalleista on käyttökelpoisia perhonsidontaan ja joukosta löytyi muutama helmikin. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin aivan hyvin luultavasti jatkossakin tulen pärjäämään niillä tutuilla perhokoukuilla, mikäli vain niiden saatavuus ja laatu pysyvät ennallaan.
Suurimmat näistä karppikoukuista vaikuttaisivat olevan todella tukevia ja kestävätkin rajuja tärppejä ja kovia vetoja ilman oikenemisen pelkoa.
Alla muutama hätäisesti sitaistu perho näille onkikoukuille sidottuna:
Musta liitsi: Koukkuna Drennan super specialist #6, pyrstö ja runko musta marabou, pyrstössä 4 helmiäisfläsää, kuula 3,3mm fl.oranssi messi
Oranssi liitsi:Koukkuna Drennan carp feeder #8, pyrstö ja runko hot oranssi marabou, kierteenä oranssi microfritz, kuula 3,3mm kulta messi
Pienempi musta liitsi: Koukkuna Korum specialist #8, pyrstö ja runko musta marabou, kuula 2,8mm fl.oranssi volsu
Pupa: Koukkuna Kamasan B911X #8, runko oliivinvihr duppinki, kierre kupari, thorax orava, sarvet helmiäisfläsä, kuula 3,3mm kulta volsu
Tequila Blobi: Koukkuna Korum specimen #8, pyrstö kulta fläsä, runko 1/2 sunburst ja 1/2 fl.oranssi turbotranslucent chenille
maanantai 28. tammikuuta 2013
Maito ja nakki
"Joka vanhoja muistelee, sitä lekalla päähän", sanotaan. Siitä huolimatta otan riskin ja palaan ajassa vaivaiset 22 vuotta taaksepäin, siis vuoteen 1991.
Suomi putoaa puusta yhä syvemmälle laman suohon, Kimmo Kinnunen heittää Tokiossa kultaa, Nirvana julkaisee Nevermindin ja Metallica mustan. Ynnä muuta.
Henkilökohtaisen perhokalastusharrasteen parissa olen tuohon kesään tultaessa päässyt haparoivien ensiaskelten jälkeen tilaan, jossa siiman päässä vastaan haroo toisinaan myös pohjan tai puunoksien sijasta ihka elävä kosken villi asukki.
Kesä on kuivakka ja monet sen tummuvista illoista vietetään Perhonjoen rannoilla. Enimmäkseen Pirttikosken maisemissa.
Kalapäiväkirjan kirjautuu kala jos toinenkin, sekä tiedot ottiperhoista ja -paikoista. Tuon kirjan mukaan kesän saldo on lopulta nelisenkymmentä Perhonjoen taimenta ja muutama harjus. Enimmäkseen tuppaavat olemaan alamittaisia, mutta mahtuu tuohon joukkoon myös mittakaloja. Suurimmat lähentelevät tavoitteena olleen kahden kilon rajaa jääden kuitenkin hieman sen alle.
Seuraavassa on esiteltynä muutama tuon kesän onginnan kannalta oleellinen perhomalli: Näitä tuli silloin uitettua ja nämä myös siihen aikaan kaloille kelpasivat. Kohtuullisesti ainakin. Saattavat kelvata edelleen.
Antron pupa
Päiväkirjamerkintöjen mukaan kesän tehokkain perho. Veli Autin originelli
suoravartiseen koukkuun sidottu oliivi pupa toimi oikeastaan käsittämättömän hyvin, kun huomioidaan olemattomat vesiperhostiheydet verrattuna kirkkaampiin ja vähemmän happamiin vesiin.
Resepti:
Koukku: Nro 10 uppokoukku. Esimerkiksi Knapek W
Painotus: Lyijankaa hieman kookun etuosalle.
Huntu ja takarunko: Oliivi antron blend.
Jalat: Muutama siikanen peltopyytä molemmille sivuille.
Eturunko/thorax: Musta marabou kierrettynä.
Pää: Musta sidontalanka.
Huntu kiinnitetään ensin taakse. Rungon dubbaamisen jälkeen huntu harjataan rungon yli eteenpäin mahdollisimman tasaisesti joka puolelle perhoa ja kiinnitetään. Sidotaan jalat sivuille ja lopuksi kierretään thorax marabousta.
Yellow&Black
Varsin omaperäisesti nimetty oma streamerimalli. Musta-kelta -yhdistelmä toimi silloin ja on toiminut myöhemminkin.
Resepti:
Koukku: Nro 2-4 streamerkoukku, esim. Knapek S
Painotus: Lyijylankaa hieman koukun etuosalle.
Kierre: Ovaali kulta.
Runko: Keltainen `Lureflash Body Wrap´. Ei taida saada nykyään mistään. Kuvan perhossa on käytetty kullankeltaista Salmo Supreme -duppinkia, joka on näyttää vedessä melko samankaltaiselta.
Siipi: Helmiäis-flashabou (esim. Hedron) muutama suikale. Päällä musta kissanhäntä. Sivuilla musta kukko.
Pää: Musta antron puppelityyliin sidottuna.
Fläsä
Tuolloin ei vielä ollut tieto uuden mullistavan tehoperhon - supertinselin kalastavuudesta kirinyt näille lakeuksille saakka. Jonkinlaista tinselin esiastetta on tässäkin havaittavissa. Helmiäisfläsä oli kohtuullisen uusi tulokas sidontamateriaaleissa ja osoitti toimivuutensa salakkaa ja särkeä jäljittelevissä perhoissa.
Resepti: Koukku: nro 6 streamerkoukku.
Runko: Helmiäis flashabou.
Kurkku: Fluoripunainen dubbinki.
Siipi: Helmiäis flashabou, hopea flashabou ja Oliivi pearly (eli sellainen "kierretty" fläsä). Kutakin muutama suikale.
Pää: Musta antron puppelityyliin sidottuna.
"Perhonjoen pupa"
Tähän luomukseen on yhdistelty GRHE:tä, Pheasent tailia ja ruskeaa pupaa. Toimi hyvin loppukesän perhona. En tiedä miksi...
Resepti:
Koukku: nro 12 nymfikoukku.
Kierre: Musta sidontalanka kaksinkerroin.
Takarunko: Luonnonvärinen orava.
Siipiaihio ja sarvet: Kultafasaanin pyrstö.
Thorax: Musta kani.
Paljon on Perhonjoessa vettä virrannut tuon kesän jälkeen. Kaikki tuonaikaiset ottipaikat ovat historiaa Pirttikosken voimalaitoksen (t)ehostuksen nimissä tehdyn ruoppauksen, sekä vuosituhannen vaihteessa Perhonjoella toimitetun uittosäännön kumoamisen, eli koskien kunnostuksen jäljiltä.
Nykyään monttuja ja kivenhuopeita on koskissa moninkertainen määrä perattuihin koskiin verrattuna. Ehkäpä tästäkin johtuen tuolloin kaloja oli helpompi tavoittaa, koska niitä hyviä olinpaikkoja oli niin vähän ja kun ne joskus sattui löytämään, oli niissä hyvin usein myös jotain elävää paikalla.
Nyt, kun kalalle suotuisia kivenhuopeita ja rajavirtoja on jokaiselle taimenelle vaikka kuinka monta valittavanaan, on kalojen paikantaminen ja niiden parhaimpien asentopaikkojen löytäminen paljon haastavampaa.
Tämä juttu ei varsinaisesti liity millään tavoin seuran toimintaan, koska seura on perustettu vasta 8 vuotta kesän 1991 jälkeen.
Kuitenkin, noista yhdeksänkymmentäluvun alun kesistä pikkuhiljaa perhokalastusharrastus alkoi keräämään yhä suurenevaa joukkoa lajista kiinnostuneita koskiemme rannoille ja niinpä vuosituhannen lopulla oli kohtalona vääjäämättä toiminnan saattaminen seuramuotoon myös näissä maisemissa ja näiden vesien äärellä.
Suomi putoaa puusta yhä syvemmälle laman suohon, Kimmo Kinnunen heittää Tokiossa kultaa, Nirvana julkaisee Nevermindin ja Metallica mustan. Ynnä muuta.
Henkilökohtaisen perhokalastusharrasteen parissa olen tuohon kesään tultaessa päässyt haparoivien ensiaskelten jälkeen tilaan, jossa siiman päässä vastaan haroo toisinaan myös pohjan tai puunoksien sijasta ihka elävä kosken villi asukki.
Kesä on kuivakka ja monet sen tummuvista illoista vietetään Perhonjoen rannoilla. Enimmäkseen Pirttikosken maisemissa.
Kalapäiväkirjan kirjautuu kala jos toinenkin, sekä tiedot ottiperhoista ja -paikoista. Tuon kirjan mukaan kesän saldo on lopulta nelisenkymmentä Perhonjoen taimenta ja muutama harjus. Enimmäkseen tuppaavat olemaan alamittaisia, mutta mahtuu tuohon joukkoon myös mittakaloja. Suurimmat lähentelevät tavoitteena olleen kahden kilon rajaa jääden kuitenkin hieman sen alle.
Seuraavassa on esiteltynä muutama tuon kesän onginnan kannalta oleellinen perhomalli: Näitä tuli silloin uitettua ja nämä myös siihen aikaan kaloille kelpasivat. Kohtuullisesti ainakin. Saattavat kelvata edelleen.
Antron pupa
Resepti:
Koukku: Nro 10 uppokoukku. Esimerkiksi Knapek W
Painotus: Lyijankaa hieman kookun etuosalle.
Huntu ja takarunko: Oliivi antron blend.
Jalat: Muutama siikanen peltopyytä molemmille sivuille.
Eturunko/thorax: Musta marabou kierrettynä.
Pää: Musta sidontalanka.
Huntu kiinnitetään ensin taakse. Rungon dubbaamisen jälkeen huntu harjataan rungon yli eteenpäin mahdollisimman tasaisesti joka puolelle perhoa ja kiinnitetään. Sidotaan jalat sivuille ja lopuksi kierretään thorax marabousta.
Yellow&Black
Resepti:
Koukku: Nro 2-4 streamerkoukku, esim. Knapek S
Painotus: Lyijylankaa hieman koukun etuosalle.
Kierre: Ovaali kulta.
Runko: Keltainen `Lureflash Body Wrap´. Ei taida saada nykyään mistään. Kuvan perhossa on käytetty kullankeltaista Salmo Supreme -duppinkia, joka on näyttää vedessä melko samankaltaiselta.
Siipi: Helmiäis-flashabou (esim. Hedron) muutama suikale. Päällä musta kissanhäntä. Sivuilla musta kukko.
Pää: Musta antron puppelityyliin sidottuna.
Fläsä
Resepti: Koukku: nro 6 streamerkoukku.
Runko: Helmiäis flashabou.
Kurkku: Fluoripunainen dubbinki.
Siipi: Helmiäis flashabou, hopea flashabou ja Oliivi pearly (eli sellainen "kierretty" fläsä). Kutakin muutama suikale.
Pää: Musta antron puppelityyliin sidottuna.
"Perhonjoen pupa"
Resepti:
Koukku: nro 12 nymfikoukku.
Kierre: Musta sidontalanka kaksinkerroin.
Takarunko: Luonnonvärinen orava.
Siipiaihio ja sarvet: Kultafasaanin pyrstö.
Thorax: Musta kani.
Paljon on Perhonjoessa vettä virrannut tuon kesän jälkeen. Kaikki tuonaikaiset ottipaikat ovat historiaa Pirttikosken voimalaitoksen (t)ehostuksen nimissä tehdyn ruoppauksen, sekä vuosituhannen vaihteessa Perhonjoella toimitetun uittosäännön kumoamisen, eli koskien kunnostuksen jäljiltä.
Nykyään monttuja ja kivenhuopeita on koskissa moninkertainen määrä perattuihin koskiin verrattuna. Ehkäpä tästäkin johtuen tuolloin kaloja oli helpompi tavoittaa, koska niitä hyviä olinpaikkoja oli niin vähän ja kun ne joskus sattui löytämään, oli niissä hyvin usein myös jotain elävää paikalla.
Nyt, kun kalalle suotuisia kivenhuopeita ja rajavirtoja on jokaiselle taimenelle vaikka kuinka monta valittavanaan, on kalojen paikantaminen ja niiden parhaimpien asentopaikkojen löytäminen paljon haastavampaa.
Tämä juttu ei varsinaisesti liity millään tavoin seuran toimintaan, koska seura on perustettu vasta 8 vuotta kesän 1991 jälkeen.
Kuitenkin, noista yhdeksänkymmentäluvun alun kesistä pikkuhiljaa perhokalastusharrastus alkoi keräämään yhä suurenevaa joukkoa lajista kiinnostuneita koskiemme rannoille ja niinpä vuosituhannen lopulla oli kohtalona vääjäämättä toiminnan saattaminen seuramuotoon myös näissä maisemissa ja näiden vesien äärellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)