Kalojen alamitat nousevat, saimaannieriä rauhoitetaan kokonaan
Tiedote.
Julkaistu: 14.11.2013 klo 13:30
Julkaisija: Maa- ja metsätalousministeriö
Neljän lohikalan alamitat nousevat ja nieriä rauhoitetaan Vuoksen vesistöalueella kokonaan vuoden 2014 alusta lähtien. Valtioneuvosto hyväksyi tänään asiaa koskevan kalastusasetuksen muutoksen.
Luonnonvesistä pyydettyjen kalojen uudet alamitat 1.1.2014 lähtien ovat meritaimenella ja järvilohella 60 senttimetriä. Järvitaimenen uusi alamitta leveysasteen 67º00'N eteläpuolisissa vesissä on 60 senttimetriä ja pohjoispuolisissa vesissä 50 senttimetriä.
Harjuksen alamitta nousee leveysasteen 67º00'N eteläpuolisissa vesissä 35 senttimetriin, pohjoispuolisissa vesissä alamitta säilyy ennallaan 30 senttimetrissä. Vuoksen vesistöalueen nieriä eli saimaannieriä rauhoitetaan täydellisesti, eli sen pyynti ja saaliiksi ottaminen on kokonaan kiellettyä.
(Huom: 67. leveyspiiri kulkee suunnilleen Kittilä-Savukoski -linjalla)
Alamitta- ja rauhoitussäännösten tarkoituksena on turvata luonnonvaraisina esiintyvien kalalajien säilyminen. Vuoden 2014 alusta voimaan tulevien uusien säännösten tavoitteena on tehostaa meritaimenen, järvilohen, järvitaimenen, harjuksen ja saimaannieriän suojelua sekä edistää näiden kantojen elpymistä ja kestävän kalastuksen toteutumista.
Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
Jouni Tammi, kalatalousylitarkastaja, p. 0295 162 313
etunimi.sukunimi@mmm.fi
perjantai 15. marraskuuta 2013
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Les Gardons
Särkikalat, nuo vesiemme pienet samurait: Jokaikisen vähäisenkin lirun ja plutakon täyttäneet taloussiiat. Urheiluonkijoiden syyttä suotta väheksymät turjakkeet.
Nämä perhokalastajan pelkkänä riesana perukkeen jatkona useimmiten pyristelevät pikkusintit valitettavasti kuitenkin ovat ihka oikeita eläviä kaloja, ja tietenkin luomu-sellaisia. Oppineet ruokailemaan tarjolla olevaa sapuskaa, eivät höynähdä kovinkaan usein siihen isoon ja fluorivärjättyyn liitsinturjakkeeseen, vaan mieluummin valitsevat sen pienen hentoisen, evästä muistuttavan sidoksen, jota oiva onkimies tarkoilla heitoilla rajavirtaan tarjoaa.
Mitä hienointa niskavirtaa tavoittaa kissankala jos toinenkin
Kannattaa tutustua näiden väheksyttyjen eliöiden sielunelämään ja opetella perhokalastuksen perusteita siellä kotijoella niiden kotisärkien parissa.
Ah, no tietenkin onnnekkaimpien kotijoessa ui vain lohikalaa ja tottavie parvissa, mutta meille rehevien vesien äärellä asuville kirkkaat kyljet ja punaiset silmät ovat arkipäivää.
Silti samat lainalaisuudet pätevät jalokalojen pyynnissä. Usko pois, todettu on.
Tästäkin poterosta on noussut monenlaista kalaa: Särkiä, Ahvenia, Harjuksia, Säynäviä ja Salakoita
Vähempiarvoisten kalojen kanssa puljatessa tulee joskus vääjäämättä vastaan myös tilanne, että sitä saalista nousee ja nyt sitten voikin hyvällä omallatunnolla ottaa saaliskalansa ylös ja jopa syöttää...eh, kissalle!
Särkikaloille on useimmiten tapana tarjota perho vapaasti virran mukana ajelehtien, höyhenenkevyenä pintakalvossa, ajankohtaisia päivänkorentoja jäljitellen. Seuraavassa esittelen muutaman ottavaksi todetun perhomallin. Ennenkaikkea tulee pyrkiä täsmälliseen sidontareseptin mukaiseen materiaalien käyttöön, sillä mikään muu ei varmasti kelpaa.
Lanttu
Resepti: koukuksi #12 jigi, pyrstöön peltopyytä, kierteenä voi käyttää vaikkapa kuparia. Runko tehdään jänöstä, kevyt häkilä tummasta cdc:stä ja pääksi fluoripunaista globritea. Kuula kupariin viittaava.
Juoksukenkä (rakovalkea)
Resepti: koukuksi #12 jigi, pyrstöön mustaa kukkoa, kierteen virkaa toimittaa helmiäisfläsäsuikale. Runkoon jotain mustaa duppinkia ja thoraxiin keltaista microfritziä. Pääksi fluorikeltainen sidontalanka tahi muu naru. Kuula kultainen.
Pohjoismaalaisen kilpaperhokalastustekniikan nousu ja tuho
Koukkuna tässä taitaa ollakin tiemcon SPBL-larvakoukku kokoa 12. Sidontalanka fluoripunainen, pyrstöön oranssia fläsää, kierteenä ohut pinkki wire. Koukulle lyijyä paksusti ja päälle heitetään suikale pinkistä ilmapallosta. Kuula on luultavasti metallic red.
Puolalaisen fasaanin pyrstö
Resepti: koukuksi #12 jigi, Pyrstönä näyttäis olevan peltopyytä. Sen eteen hela fluoripunaisesta globritestä, kierteeksi kulta wire ja runko tehdään fasaaninpyrstöstä kiertämällä. Siikasten kärjet käännetään jaloiksi ja päätetään perho kultaisen kuulan juureen.
Kuten tarkkaavainen lukija havaitsee, ovat perhojen reseptit millintarkkoja kuvauksineen eri sidontavaiheista. Tai sitten eivät ole. Tarkoituksellista eli ei, mutta kertonee siitä tosiasiasta, että särkikaloille tuppaa kelpaamaan yleensä perho jos toinenkin. Malleilla ja tarkoilla resepteillä ei tunnu olevan niin väliä. Pääsääntöisesti paras perho on se kulloinkin siiman päässä roikkuva.
Nämä perhokalastajan pelkkänä riesana perukkeen jatkona useimmiten pyristelevät pikkusintit valitettavasti kuitenkin ovat ihka oikeita eläviä kaloja, ja tietenkin luomu-sellaisia. Oppineet ruokailemaan tarjolla olevaa sapuskaa, eivät höynähdä kovinkaan usein siihen isoon ja fluorivärjättyyn liitsinturjakkeeseen, vaan mieluummin valitsevat sen pienen hentoisen, evästä muistuttavan sidoksen, jota oiva onkimies tarkoilla heitoilla rajavirtaan tarjoaa.
Mitä hienointa niskavirtaa tavoittaa kissankala jos toinenkin
Kannattaa tutustua näiden väheksyttyjen eliöiden sielunelämään ja opetella perhokalastuksen perusteita siellä kotijoella niiden kotisärkien parissa.
Ah, no tietenkin onnnekkaimpien kotijoessa ui vain lohikalaa ja tottavie parvissa, mutta meille rehevien vesien äärellä asuville kirkkaat kyljet ja punaiset silmät ovat arkipäivää.
Silti samat lainalaisuudet pätevät jalokalojen pyynnissä. Usko pois, todettu on.
Tästäkin poterosta on noussut monenlaista kalaa: Särkiä, Ahvenia, Harjuksia, Säynäviä ja Salakoita
Vähempiarvoisten kalojen kanssa puljatessa tulee joskus vääjäämättä vastaan myös tilanne, että sitä saalista nousee ja nyt sitten voikin hyvällä omallatunnolla ottaa saaliskalansa ylös ja jopa syöttää...eh, kissalle!
Särkikaloille on useimmiten tapana tarjota perho vapaasti virran mukana ajelehtien, höyhenenkevyenä pintakalvossa, ajankohtaisia päivänkorentoja jäljitellen. Seuraavassa esittelen muutaman ottavaksi todetun perhomallin. Ennenkaikkea tulee pyrkiä täsmälliseen sidontareseptin mukaiseen materiaalien käyttöön, sillä mikään muu ei varmasti kelpaa.
Lanttu
Resepti: koukuksi #12 jigi, pyrstöön peltopyytä, kierteenä voi käyttää vaikkapa kuparia. Runko tehdään jänöstä, kevyt häkilä tummasta cdc:stä ja pääksi fluoripunaista globritea. Kuula kupariin viittaava.
Juoksukenkä (rakovalkea)
Resepti: koukuksi #12 jigi, pyrstöön mustaa kukkoa, kierteen virkaa toimittaa helmiäisfläsäsuikale. Runkoon jotain mustaa duppinkia ja thoraxiin keltaista microfritziä. Pääksi fluorikeltainen sidontalanka tahi muu naru. Kuula kultainen.
Pohjoismaalaisen kilpaperhokalastustekniikan nousu ja tuho
Koukkuna tässä taitaa ollakin tiemcon SPBL-larvakoukku kokoa 12. Sidontalanka fluoripunainen, pyrstöön oranssia fläsää, kierteenä ohut pinkki wire. Koukulle lyijyä paksusti ja päälle heitetään suikale pinkistä ilmapallosta. Kuula on luultavasti metallic red.
Puolalaisen fasaanin pyrstö
Resepti: koukuksi #12 jigi, Pyrstönä näyttäis olevan peltopyytä. Sen eteen hela fluoripunaisesta globritestä, kierteeksi kulta wire ja runko tehdään fasaaninpyrstöstä kiertämällä. Siikasten kärjet käännetään jaloiksi ja päätetään perho kultaisen kuulan juureen.
Kuten tarkkaavainen lukija havaitsee, ovat perhojen reseptit millintarkkoja kuvauksineen eri sidontavaiheista. Tai sitten eivät ole. Tarkoituksellista eli ei, mutta kertonee siitä tosiasiasta, että särkikaloille tuppaa kelpaamaan yleensä perho jos toinenkin. Malleilla ja tarkoilla resepteillä ei tunnu olevan niin väliä. Pääsääntöisesti paras perho on se kulloinkin siiman päässä roikkuva.
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Karppikoukkuja
Hiljalleen uutta eloa taas talven sidontakauteen uusien materiaalien muodossa. Uskomattoman vaikeaa on vuosi toisensa jälkeen motivoida itsensä sidontahommiin näin marraskuun synkissä sataisissa tunnelmissa, kun tulevaan kesään on vielä aikaa yli puoli vuotta.
Keväällä auringonvalon lisääntyessä tilanne sitten onkin yleensä, onneksi, toinen ja niitä rasiantäytteitä syntyy paljon paljon vaivattomammin.
No, nyt kuitenkin spigotit pyörimään hiljalleen uusien innovaatioiden parissa..
Kuten tunnettua on, väkäsettömien koukkujen saatavuus kalastustarvikkeistä on edelleen rajallista. Eikä tarjonta sen runsaampaa ole markettien ynnä muiden sekatavarakauppojen kalastusosastoillakaan. Onneksi netistä löytyy ratkaisu tähänkin ongelmaan jollakin tasolla.
Kuitenkin hyvin usein vastaan tulee tilanne, että sitä oikeaa koukkukokoa ei juuri nyt ole saatavilla ja mikäli haluaisi useampia koukkumalleja tilata samalla kertaa, ei tahdo samasta puulaakista kaikkia löytyä.
Joutuu siis tilaamaan useammasta osoitteesta.
Menneen vuoden aikana olen usein kuullut puhuttavan onkikoukkujen käytöstä perhokoukkuina. Etenkin kookkaampien kalojen ongintaan käytettävät ns. karppikoukut soveltuvat tiettyihin perhomalleihin hyvin. Mikä hienointa, näitä koukkuja saa myös väkäsettöminä versioina.
Eräästä englantilaisesta onkitarvikkeita myyvästä nettikaupasta löytyikin melko monipuolinen valikoima erilaisia väkäsettömiä koukkuja, joten tilausta vetämään ja odottamaan mitä postipekka tuo.
Nämä karppikoukut myydään usein 10 kappaleen pusseissa ja yhdelle pussille hintaa kertyy noin 1,5 euroa. Kappalehinta pöyrii siis samassa, mitä peruskoukkujen hinta 25 rasioissa ostettuna.
Viimein postilaatikkoon tipahti kirjeeseen pakattuna muutama pussillinen erityyppisiä koukkuja. Olin valinnut koukkukoot suurimmasta päästä (#10-#6), mutta eivät nämä kyllä perhokoukkujen kokoihin verrattuna ainakaan isompia olleet. Oikeastaan olisin odottanut hieman suurempia koukkuja.
Tiivistettynä voisi sanoa, että suurin osa koukkumalleista on käyttökelpoisia perhonsidontaan ja joukosta löytyi muutama helmikin. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin aivan hyvin luultavasti jatkossakin tulen pärjäämään niillä tutuilla perhokoukuilla, mikäli vain niiden saatavuus ja laatu pysyvät ennallaan.
Suurimmat näistä karppikoukuista vaikuttaisivat olevan todella tukevia ja kestävätkin rajuja tärppejä ja kovia vetoja ilman oikenemisen pelkoa.
Alla muutama hätäisesti sitaistu perho näille onkikoukuille sidottuna:
Musta liitsi: Koukkuna Drennan super specialist #6, pyrstö ja runko musta marabou, pyrstössä 4 helmiäisfläsää, kuula 3,3mm fl.oranssi messi
Oranssi liitsi:Koukkuna Drennan carp feeder #8, pyrstö ja runko hot oranssi marabou, kierteenä oranssi microfritz, kuula 3,3mm kulta messi
Pienempi musta liitsi: Koukkuna Korum specialist #8, pyrstö ja runko musta marabou, kuula 2,8mm fl.oranssi volsu
Pupa: Koukkuna Kamasan B911X #8, runko oliivinvihr duppinki, kierre kupari, thorax orava, sarvet helmiäisfläsä, kuula 3,3mm kulta volsu
Tequila Blobi: Koukkuna Korum specimen #8, pyrstö kulta fläsä, runko 1/2 sunburst ja 1/2 fl.oranssi turbotranslucent chenille
Keväällä auringonvalon lisääntyessä tilanne sitten onkin yleensä, onneksi, toinen ja niitä rasiantäytteitä syntyy paljon paljon vaivattomammin.
No, nyt kuitenkin spigotit pyörimään hiljalleen uusien innovaatioiden parissa..
Kuten tunnettua on, väkäsettömien koukkujen saatavuus kalastustarvikkeistä on edelleen rajallista. Eikä tarjonta sen runsaampaa ole markettien ynnä muiden sekatavarakauppojen kalastusosastoillakaan. Onneksi netistä löytyy ratkaisu tähänkin ongelmaan jollakin tasolla.
Kuitenkin hyvin usein vastaan tulee tilanne, että sitä oikeaa koukkukokoa ei juuri nyt ole saatavilla ja mikäli haluaisi useampia koukkumalleja tilata samalla kertaa, ei tahdo samasta puulaakista kaikkia löytyä.
Joutuu siis tilaamaan useammasta osoitteesta.
Menneen vuoden aikana olen usein kuullut puhuttavan onkikoukkujen käytöstä perhokoukkuina. Etenkin kookkaampien kalojen ongintaan käytettävät ns. karppikoukut soveltuvat tiettyihin perhomalleihin hyvin. Mikä hienointa, näitä koukkuja saa myös väkäsettöminä versioina.
Eräästä englantilaisesta onkitarvikkeita myyvästä nettikaupasta löytyikin melko monipuolinen valikoima erilaisia väkäsettömiä koukkuja, joten tilausta vetämään ja odottamaan mitä postipekka tuo.
Nämä karppikoukut myydään usein 10 kappaleen pusseissa ja yhdelle pussille hintaa kertyy noin 1,5 euroa. Kappalehinta pöyrii siis samassa, mitä peruskoukkujen hinta 25 rasioissa ostettuna.
Viimein postilaatikkoon tipahti kirjeeseen pakattuna muutama pussillinen erityyppisiä koukkuja. Olin valinnut koukkukoot suurimmasta päästä (#10-#6), mutta eivät nämä kyllä perhokoukkujen kokoihin verrattuna ainakaan isompia olleet. Oikeastaan olisin odottanut hieman suurempia koukkuja.
Tiivistettynä voisi sanoa, että suurin osa koukkumalleista on käyttökelpoisia perhonsidontaan ja joukosta löytyi muutama helmikin. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin aivan hyvin luultavasti jatkossakin tulen pärjäämään niillä tutuilla perhokoukuilla, mikäli vain niiden saatavuus ja laatu pysyvät ennallaan.
Suurimmat näistä karppikoukuista vaikuttaisivat olevan todella tukevia ja kestävätkin rajuja tärppejä ja kovia vetoja ilman oikenemisen pelkoa.
Alla muutama hätäisesti sitaistu perho näille onkikoukuille sidottuna:
Musta liitsi: Koukkuna Drennan super specialist #6, pyrstö ja runko musta marabou, pyrstössä 4 helmiäisfläsää, kuula 3,3mm fl.oranssi messi
Oranssi liitsi:Koukkuna Drennan carp feeder #8, pyrstö ja runko hot oranssi marabou, kierteenä oranssi microfritz, kuula 3,3mm kulta messi
Pienempi musta liitsi: Koukkuna Korum specialist #8, pyrstö ja runko musta marabou, kuula 2,8mm fl.oranssi volsu
Pupa: Koukkuna Kamasan B911X #8, runko oliivinvihr duppinki, kierre kupari, thorax orava, sarvet helmiäisfläsä, kuula 3,3mm kulta volsu
Tequila Blobi: Koukkuna Korum specimen #8, pyrstö kulta fläsä, runko 1/2 sunburst ja 1/2 fl.oranssi turbotranslucent chenille
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)